oon tässä monena päivänä miettinyt, miten yksi ihminen voi muuttaa elämää. miten mun entinen elämä tuntuu yhtäkkiä niin harmaalta verrattuna nykyiseen. vihdoinkin tunnen olevani elossa, täysin hereillä elämässä tätä päivää ja tätä hetkeä. ei siten, että olisin joskus olltu onneton, ei todellakaan. olen aina katsonut elämää optimistisesti ja nauttinut täysin rinnoin, mutta nykyään elämä tarjoaa minulle niin paljon nautintoa, onnea, kauniita hetkiä ja iloa etten voi edes uskoa sitä todeksi. arki on yhtä juhlaa, huominen on odotusta täynnä ja menneisyyttä voi katsoa vienosti hymyillen muistellen hyviä hetkiä ja vähän niitä huonojakin, jotka tekivät minusta vahvemman ja viisaamman. olen jotenkin täysin kokonainen ja tyytyväinen. oon löytänyt mun vastakappaleen, onnentuojan. aika on rietänyt kuin siivillä, olen pian seurustellut puolivuotta. sekin on asia, jota en olisi koskaan uskonut todeksi itseni kohdalla. en olisi uskonut pystyväni asettumaan aloilleni, rakastumaan ja tyytymään siihen, mitä minulla on.
mutta kun on se kaikkein paras, täytyy ymmärtää ettei voi toivoa muuta. parempaa ei voi olla olemassakaan. olen rakastanut ennenkin, mutta en koskaan näin puhtaasti ja voimakkaasti. nyt vasta tuntuu, että oikeasti tiedän mitä rakkaus on ja kuinka syvällä sen voi tuntea.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti